PÄÄNSÄRKY JA MIGREENI

Päänsärky

Päänsärky on erittäin yleistä. On arvioitu, että jopa 40 % populaatiosta kärsii vakavasta työkykyyn vaikuttavasta päänsärystä vuosittain. Se on usein hyvin inhottava, jopa lamauttava vaiva ja saattaa sulkea päänsärystä kärsivän neljän seinän sisälle pimeään huoneeseen. Särky pään alueella voi olla moninaista ja se voi tuntua eri kohdissa päätä; kallonpohjassa, takaraivolla, ohimoilla, silmien takana, poskissa tai otsalla. Särky voi olla toispuoleista tai molemminpuolista. Säryn lisäksi voi ilmetä muita oireita mm. huimausta, pahaa oloa, puutumista kasvoissa sekä näköhäiriöitä. Päänsäryn jatkuessa etsitään usein apua eri ammattilaisilta hierojasta neurologiin, koska oireilu voi olla hyvinkin pelottavaa. 

​

Kallon alueella on useita kudoksia, jotka voivat tuottaa kipuaistimuksia. Särky voi olla peräisin lihaksista, verisuonista, aivokalvoista, aivohermoista, luukalvoista, silmistä, poskionteloista, korvista tai hampaistosta joko hampaiden kunnon tai purennan vuoksi. Itse aivoissa ei ole kipua aistivia hermopäätteitä. 

​

Päänsärkytyyppejä on useita erilaisia ja ne voidaan jakaa ensisijaisiin ja toissijaisiin ja vielä edelleen näiden alatyyppeihin. Tyypillisimmät ensisijaiset päänsärkytyypit ovat jännityspäänsärky ja migreeni. Toissijaisia päänsärkytyyppejä ovat mm. vieroituspäänsärky (kahvi, tupakka, särkylääkkeet, alkoholi), aivoverenkiertohäiriöt, homeostaasihäiriöt, kuten jotkin puutostilat, infektioihin liittyvät päänsäryt, sekä mm. silmistä, korvista, hampaista, purentalihaksista ja kaularangasta johtuvat päänsäryt. Kroonisesta päänsärystä puhutaan, kun särkypäiviä on vähintään 15 kuukaudessa kolmen kuukauden ajan. Kroonisesta migreenistä taas puhutaan silloin, kun särkypäiviä on vähintään 15 yhden kuukauden aikana. 

Jännityspäänsärky

Jännityspäänsärky on yleisin ja tunnetuin päänsäryn muoto. Jännityspäänsärky tarkoittaa niska-hartiaseudun lihasten jännityksestä johtuvaa päänsärkyä esimerkiksi staattisen asennon seurauksena. Lihasten jännittyminen voi johtua myös henkisestä kuormituksesta kuten ahdistuksesta, masennuksesta ja vaikeasta elämäntilanteesta. Nämä tekijät vaikuttavat päänsäryn kehittymiseen sekä jatkumiseen, mutta tarkemmat taustamekanismit ovat osin tuntemattomia. Synnynnäinen taipumus jännityspäänsärkyyn ilmeisesti vaihtelee, samoin taipumus reagoida päänsäryllä erilaisiin jännitystä aiheuttaviin asioihin elämässä.

Yleisin jännityspäänsäryn oire on vähitellen iltaa kohti paheneva särky. Jännityspäänsärky vaivaa harvoin yöllä vaan alkaa jälleen aamulla heräämisen jälkeen. Särkyä kuvaillaan usein sanoilla kiristävä, puristava, pantamainen tai vannemainen. Se tuntuu usein ohimoilla, päälaella tai takaraivolla. Särky esiintyy useimmiten molemmilla puolilla päätä, mutta voi ilmetä vain toispuoleisena. Lisäoireina saattaa esiintyä huimausta kävellessä sekä käsien puutumista öisin. Myös päänahka voi olla kosketusarka. Särky saattaa toistua usein kuukauden aikana ja jatkua jopa useita päiviä.  

​

Hyviä jännityspäänsäryn itsehoitokeinoja ovat mielen ja kehon rauhoittaminen liikkumalla luonnossa sekä esimerkiksi joogan, pilateksen tai meditoinnin avulla.

Migreeni

Migreeni on perusluonteeltaan hyvänlaatuinen päänsärky. Sitä esiintyy yhdellä kymmenestä aikuisesta, naisilla kolme kertaa yleisemmin kuin miehillä. Migreeni voi olla myös vahvasti hormonaalinen, jolloin sitä esiintyy noin neljän päivän aikaikkunassa kuukautisten ensimmäisen päivän tienoilla.  Migreenikohtaus on perusluonteeltaan keskushermoston refleksi eli tapa reagoida ulkoisiin ja/tai sisäisiin ärsykkeisiin. Ulkoisia tekijöitä voivat olla mm. stressi tai sen loppuminen, kirkas auringonvalo tai muuten valon määrän lisääntyminen esim. keväisin, alkoholin käyttö, huonot yöunet tai liian pitkät ruokailuvälit. Myös huono näkö (esim. sopimattomat silmälasit) ja purentavirheet altistavat kohtauskierteelle. 

​

Mielenkiintoista on, että kohtausta edeltävät noin päivää ennen usein tyypillisenä toistuvat oireet, kuten haukottelu, makeanhimo, väsymys ja mielialan muutokset. Useimmiten päänsärky alkaa kuitenkin suoraan ilman esioireita ja välillä hyvinkin yllättäen. Päänsärky on sykkivä, toispuolinen kova tai kohtalainen kipu, johon voi liittyä pahoinvointia ja oksentelua sekä valo- ja hajuherkkyyttä. Mukana voi olla myös yleisiä tahdosta riippumattoman, autonomisen hermoston häiriöitä, kuten kalpeutta, hikoilua ja ripulia. Noin 15 ihmisellä sadasta on esioireena ennen päänsärkyä aura, joka on useimmiten näköhäiriö, esimerkiksi sahalaitainen kuvio näkökentässä tai näkökentän kaventuminen ja hämärtyminen. Auraoire kestää noin 5-60 minuuttia ja voi harvinaisesti sisältää myös halvausoireita ja puheen tuoton hidastumista. Toisinaan päänsärkyä ei tule, vaan migreeni saattaa tulla pelkästään aurana.  

Keskushermoston sisäsyntyistä ja osin perinnöllistä herkkyyttä, jolla migreenireaktio laukeaa, kutsutaan migreenialttiudeksi. Keskeisimpiä rakenteita migreenin neuroanatomiassa ovat aivokuori, hypotalamus, aivorunko, parasympaattinen hermosto ja viides aivohermo eli trigeminus-hermo. Nykyteorian mukaan migreeni on neurovaskulaarinen sairaus; hermostollinen herkkyys verisuonimekanismeilla terästettynä. Osa migreenipotilaista tulee hyvin toimeen tavallisilla kipulääkkeillä ja itsehoidolla, pitäen yllä hyviä elämäntapoja kuten syömällä ja juomalla vettä säännöllisesti, välttäen stressiä ja liiallista alkoholinkäyttöä. Usein tämä ei kuitenkaan riitä vaan migreeniin tarvitaan erillinen täsmälääke tai jos kohtaus toistuu neljä kertaa tai useammin kuukauden aikana, harkitaan estolääkitystä.

​

Osteopatia päänsärkyyn 

​

Osteopaattisesti päänsärkyä lähestytään tarkastellen oirekuvaa sekä asiakasta kokonaisvaltaisesti, selvittäen syy-seuraussuhdetta säryn takana sekä sitä, onko päänsärkyä turvallista hoitaa osteopaattisesti. Haastattelussa kivun luonne, kesto ja historia kertovat jo paljon särkytyypistä. Hoitosuunnitelma tehdään aina yksilöllisesti sen perusteella, mitä löydöksiä haastattelussa ja tutkimisessa tulee ilmi. 

​

Osteopaattisesti jännityspäänsärkyyn saadaan usein hyviä tuloksia hermoston hoitamisella ja varsinkin yläselän, niskan, kaulan ja kallon alueen kudosten rentouttamisella sekä rangan nivelten liikelaajuuden tehostamisella. Lantionpohja ja pallea ovat myös tärkeät alueet hoitaa nestekierron parantamiseksi.  Säännöllisellä osteopaattisella hoidolla saadaan usein vähennettyä kivun intensiivisyyttä, särkypäivien määrää ja pienennettyä kohtauksen kestoa. Migreenin hoidossa keskitytään erityisesti aivoverenkierron, aivokalvojen sekä hermoston toiminnan vapauttamiseen. 

Lähteet: 

http://www.clevelandclinicmeded.com/medicalpubs/diseasemanagement/neurology/headache-syndromes/

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00322

Parson J. & Marcer. N., Osteopathy – Models for diagnosis, treatment and practice, Churchill Livingstone, 2006. 

https://www.journalofosteopathicmedicine.com/article/S1746-0689(13)00002-3/abstract

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5359118/

https://helda.helsinki.fi//bitstream/handle/10138/231601/SLL482016_3077.pdf?sequence=1