STRESSI
Stressireaktiot ja -häiriöt ovat melko tavallisia ja niitä esiintyy kaikenikäisillä. Akuutissa stressireaktiossa on tapahtunut altistus merkittävälle fyysiselle tai henkiselle rasitukselle. Fyysisesti stressireaktio aiheuttaa kehossa hermostollisen reaktiosarjan, joka valmistaa kehon ja koko elimistön pakenemiseen, taistelemiseen tai jähmettymiseen. Autonomisen hermoston aktivoitumisesta saattaa seurata oireita, kuten sydämentykytys, hikoilu ja verenpaineen kohoaminen.
Stressireaktion aikana tavallisesti vetäydytään sosiaalisista tilanteista, keskittyminen voi olla vaikeaa ja tunteet heittelevät vihasta suruun ja epätoivoon. Oireet alkavat yleensä pian tapahtuneen jälkeen ja lievittyvät useimmissa tapauksissa jo muutamassa päivässä. Akuutin stressihäiriön oireet kestävät korkeintaan neljä viikkoa. Jos oireet pitkittyvät, puhutaan traumaperäisestä stressihäiriöstä.
Poikkeuksellisen uhkaavan tai järkyttävän tapahtuman (autokolari, tulipalo, sota tms.) kokeneen hoitona on ensisijaisesti psykoterapia, joka on keskusteluterapiaa, jossa hankalia asioita prosessoidaan keskustelemalla psykologisin menetelmin. Lääkehoito ei ole ensisijainen vaihtoehto, mutta joskus aikuisilla se voi olla tarpeen univaikeuksien ja psyykkisten traumaoireiden lievittämiseksi.
Koska stressireaktiossa autonominen hermosto on ajautunut puolustamaan kehon voimavaroja, on tärkeää, että oloa pyritään rauhoittamaan ja lisäämään kehon turvallisuuden tunnetta vaaran tunteen sijaan. Lepo, konkreettinen tilanteen vaatima apu ja mahdollisten fyysisten vammojen hoito on tärkeää. Liikunta tai tietoisuusharjoittelu (mindfulness) voivat Käypä hoito -suositusten mukaan sopia täydentämään hoitoa.
Stressireaktiossa hengitys muuttuu pinnalliseksi ja sen rytmi nopeutuu. Uloshengitysvaihe lyhentyy ja sisäänhengitys saattaa muuttua haukkovaksi. Apuhengityslihakset kaulan ja rintakehän alueella otetaan käyttöön. Selän puolella lavankohottajalihakset supistuvat nostamaan hartiat kaulan ja sen tärkeiden verisuonten suojaksi. Raajojen luustolihakset aktivoituvat autonomisen hermoston säätelyn mukaan joko pakenemaan, taistelemaan tai jähmettymään. Purentaelimistö saattaa myös jännittyä pitämään leuat yhdessä. Veri ohjautuu pois ruoansulatuselimistöstä, sillä sen toiminta ei stressireaktion aikana ole priorisoitua .
Jos stressireaktio pitkittyy, oireina voi olla päänsärkyä ja niska-hartiaseudun kipuja heikentyneen verenkierron, jännittyneiden lihasten ja alentuneen liikkuvuuden seurauksena. Stressiperäinen päänsärky on usein ns. tensiopäänsärkyä eli lihasjännityspäänsärkyä tai lyhyemmin jännityspäänsärky. Yleisimmin oire on vannemainen tai pantamainen särky, joka paikantuu ohimoille, päälaelle tai takaraivolle ja esiintyy useimmiten molemmin puolin. Myös päänahka voi olla kosketusarka. Niska-hartiaseudun oireistoon kuuluu usein myös TOS-oireistoon (Thoracic Outlet Syndrome) kuuluvat käsien puutuminen, pistely ja voimattomuus. Puutuminen voi tapahtua myös yöaikaan ja oireita yleensä voimistaa käsien kohoasento hartiatason yläpuolella.
Kehon ohjaaminen pois stressireaktiosta voi olla hyvä aloittaa harjoittelemalla rauhallista hengitystä. Rauhallinen hengitys vähentää vaaran tunnetta ja aktivoi autonomisen hermoston parasympaattista osaa, joka ohjaa kehon lepotilaan. Hengityksen rauhoittaminen tapahtuu uloshengitystä pidentämällä. Ideaali uloshengitys on syvä, rauhallinen ja ainakin puolta pidempi kuin sisäänhengitys. Hengityksen rauhoittaminen on nopein keino vaikuttaa hermostoon ja hormonieritykseen. Rauhallisella hengityksellä voi vähentää stressihormonien kuten adrenaliinin ja kortisolin määrää ja lisätä hyvänolon hormonien, kuten endorfiinin ja dopamiinin tuotantoa, jotka rentouttavat kehoa.
Myös rauhallinen, hidastempoinen liikunta kuten jooga, pilates ja taiji ohjaa rauhallisempaan hengitykseen. Liian aikaisin aloitettu voimaharjoittelu tai nopeatempoinen liikunta usein lisää päänsärkyä ja muita oireita. Vasta sitten, kun hengitys tapahtuu pallealihaksella ja kaulan apuhengityslihakset ovat rentoutuneet, saadaan parhaita tuloksia kaulan alueen liikkuvuus- ja lihasvoimaharjoitteille.
Osteopaattinen hoito voi olla hyvä keino vaikuttaa autonomiseen hermostoon ja siten lievittää stressireaktiota helpottamalla kehon jännityksiä. Osteopaattisen hoidon vaikutusta stressiin on tutkittu jonkin verran arvioimalla hoidon vastetta erilaisin fysiologisin menetelmin kuten vaikutusta sykevälivaihteluun ja syljen hormonipitoisuuksiin. Vuonna 2015 Suomessa valmistui opinnäytetyö, jossa tutkittiin osteopaattisen hoidon vaikutusta työperäiseen stressiin. Tulokset antoivat positiivista viitettä kehon stressitason lievittymiseen erityisesti hoidon aikana.
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00191
https://www.kaypahoito.fi/khp00086
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00024